Kun naisten Aktialiigan uusi kausi käynnistyy, suomalainen käsipallo on poikkeuksellisessa tilanteessa.
Vuosikausien ajan sarjan voimasuhteet ovat olleet varsin helposti hahmotettavissa. GrIFK on ollut mestari tai suurin mestarisuosikki, HIFK sen tärkein haastaja, ja muut joukkueet ovat yrittäneet kuroa eroa kiinni. Nyt asetelma on muuttumassa.
Ei siksi, että GrIFK olisi romahtamassa. Ei siksi, että HIFK olisi heikentynyt. Vaan siksi, että lähes jokainen sarjan joukkue on jonkinlaisessa murrosvaiheessa.
Kauniaisissa eletään sukupolvenvaihdosta. Helsingissä alkaa Robin Karlssonin aikakausi. Karjaalla rakennetaan lähes kokonaan uutta joukkuetta. Riihimäellä yhdeksän uutta pelaajaa yrittää viedä Cocksin seuraavalle tasolle. Siuntiossa puhutaan ensimmäistä kertaa vuosiin voittamisesta. Ja Myyrmäessä joukkue, joka vielä muutama vuosi sitten taisteli sarjapaikastaan, uskaltaa puhua mitalipeleistä.
Juuri siinä piilee tulevan kauden punainen lanka.
Vanha järjestys on edelleen olemassa.
Mutta ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sitä ollaan aidosti haastamassa.
GrIFK puolustaa valtakuntaansa
Kauden lähtökohta on yksinkertainen. Mestaruus kulkee edelleen Kauniaisten kautta.
GrIFK on voittanut neljä mestaruutta peräkkäin eikä kukaan ole vielä onnistunut syrjäyttämään sitä suomalaisen naiskäsipallon huipulta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki olisi ennallaan.
Louise Heinonen ja Isabel Larsson lähtivät Italiaan. Cecilia Heinrichs suuntasi Norjaan. Kolmikon mukana poistui valtava määrä kokemusta, laatua ja ennen kaikkea maaleja. Aktialiigan ennakon mukaan Heinonen ja Larsson jättivät jälkeensä peräti 222 maalin aukon.
Monessa seurassa tällaiset menetykset johtaisivat tavoitteiden tarkistamiseen.
GrIFK:ssa eivät.
Päävalmentaja Patrik Johanson puhuu avoimesti sukupolvenvaihdoksesta, mutta samalla hän muistuttaa, mikä seurassa on tärkeintä.
”Tämä on meille jännittävä kausi. Olemme keskellä sukupolvenvaihdosta ja on jännittävää nähdä, miten joukkue ja pelaajat kehittyvät kauden aikana. Tärkeintä on taistella jälleen kultamitalista.”
Lause kertoo paljon GrIFK:n asemasta suomalaisessa käsipallossa.
Kauniaisissa ei mitata onnistumista pudotuspelipaikoilla tai välierillä.
Siellä mitataan mestaruuksilla.
Vaikka mestarijoukkue on muuttunut, GrIFK lähtee edelleen kauteen sarjan ykkössuosikkina.
HIFK:n on aika lunastaa odotukset
Jos GrIFK:n ympärillä näkyy jatkuvuutta, HIFK:n ympärillä näkyy paine.
Helsingissä on eletty viime vuodet tilanteessa, jossa joukkue on ollut jatkuvasti lähellä. Materiaali on ollut vahva. Tulokset ovat olleet hyviä. Mutta viimeinen askel on jäänyt ottamatta. Hopea ei enää riitä.
Kesän suurin uutinen ei ollut yksittäinen pelaajasiirto vaan Robin Karlssonin saapuminen päävalmentajaksi.
Karlsson nosti viime kaudella HIFK:n miehet takaisin mitalikantaan pitkän tauon jälkeen. Nyt hänen tehtävänään on tehdä sama naisten joukkueelle. Se kertoo paljon siitä, millaisilla odotuksilla Helsingissä tähän kauteen lähdetään.
Pelaajaliikenne oli verrattain maltillista. Ellen Koskue siirtyi Atlakseen, BK-46:sta tullut Melanie Udd tuo laatua maalivahdin tontille. Kokonaisuutena HIFK:n runko kuuluu edelleen sarjan parhaisiin.
Kysymys ei ole materiaalista.
Kysymys kuuluu, pystyykö Karlsson muuttamaan HIFK:n mestaruutta tavoittelevasta joukkueesta mestaruuden voittavaksi joukkueeksi.
Atlas on valmis ottamaan seuraavan askeleen
Vielä muutama vuosi sitten Atlas taisteli sarjapaikastaan. Viime kaudella se sijoittui kuudenneksi, mutta oli mukana taistelussa puolivälierien kotiedusta lähes loppuun asti. Samalla se otti voitot sekä HIFK:sta että Dickenistä ja pystyi haastamaan myös GrIFK:n.
Tärkeintä ei silti ollut yksittäinen voitto. Tärkeintä oli kehityksen suunta.
Moni sarjan kilpailijoista on joutunut rakentamaan joukkuettaan uudelleen, Atlas ei.
Joukkueen runko on säilynyt lähes muuttumattomana. HIFK:sta tullut Ellen Koskue on merkittävä vahvistus, mutta muuten Atlas jatkaa pitkälti samalla ryhmällä, joka otti viime kaudella selviä kehitysaskeleita.
Päävalmentaja Jaakko Horelli ei myöskään peittele tavoitteita.
”Lähdemme rohkeasti haastamaan sarjan ennakkosuosikkeja ja haluamme olla varteenotettava kilpailija mitalipeleistä.”
Atlas haluaa kunnianhimoisesti kehittyä joka vuosi paremmaksi.
Dicken jälleen vuoden kokeneempi
Viime kevät oli poikkeus. Dicken jäi ensimmäistä kertaa yli vuosikymmeneen mitalien ulkopuolelle.
Monessa seurassa tällainen tulos olisi käynnistänyt kriisin. Pirkkolassa se on nähty osana pidempää kehityskaarta.
Usean vuoden ajan Dicken on nuorentanut joukkuettaan, kehittänyt omia pelaajiaan ja valmistellut seuraavaa kilpailukykyistä ryhmää. Nyt seurassa uskotaan, että työ alkaa näkyä.
Uusi päävalmentaja Jan Sundström saa käyttöönsä aiempaa laajemman ryhmän, ja Matilda Peitsaron paluu Ruotsista tuo kokemusta nuoren rungon tueksi.
”Viime kauteen verrattuna meillä on laajempi pelaajarinki. Olemme harjoitelleet kesällä fysiikkaa ja juoksuvoimaa, jotta voimme pelata vauhdikasta käsipalloa.”
Keväällä sitä ei kannata yllättyä nähdessä Dicken mitalitaistelussa.
Cocks haluaa murtautua neljän suuren joukkoon
Riihimäellä ei enää tyydytä siihen, että sarjapaikka säilyy. Tavoitteet ovat kasvaneet.
Viime kaudella Cocks sijoittui runkosarjassa neljänneksi ja oli erittäin lähellä välieräpaikkaa, mutta hävisi Dickenille niukasti otteluvoitoin 2–1.
Kesällä joukkue kuitenkin muuttui rajusti. Yhdeksän uutta pelaajaa liittyi ryhmään, ja useat viime vuosien avainpelaajat poistuivat.
Silti päävalmentaja Kimmo Lähteenmäki ei puhu rakentelusta.
”Tavoittelemme ensivaiheessa mitalipelejä.”
Se kertoo kaiken siitä, miten Riihimäellä tähän kauteen suhtaudutaan. Cocks on sarjan suurin arvoitus, mutta samalla myös yksi sen vaarallisimmista joukkueista.
SIF uskaltaa vihdoin puhua voittamisesta
Kahden voitottoman kauden jälkeen tunnelma Siuntiossa on muuttunut. SIF ei ole voittanut liigapeliä sitten helmikuun 2024, mutta joukkue näyttää nyt hyvin erilaiselta kuin viime vuosina. Nea Kanninen, Madeleine Lindholm ja Paulina Damén saapuivat BK-46:sta. Lisäksi seura hankki ulkomaalaisvahvistuksia ja sai kaivattua leveyttä materiaaliinsa.
Päävalmentaja Viljami Kuntsi ei myöskään peittele kunnianhimoaan.
”Mielestäni tämän kokoisessa kilpaurheilusarjassa on typerää tavoitella tuloksellisesti muuta kuin mitalia.”
Mitali voi vielä olla liian suuri harppaus, mutta yksi asia näyttää varmalta, Siuntio tulee olemaan huomattavasti kilpailukykyisempi kuin viime vuosina.
PIF rakentaa tulevaa
Paraisilla katse on hieman pidemmällä tulevaisuudessa.
Nousijajoukkue kaudesta on tulossa haastava, mutta varmasti kasvattava. Nuorella Paraisten joukkueella on vain voitettavaa ja ennakkoasetelmissa PIF onkin joukkue jonka tulee osoittaa kuuluvansa liigatasolle.
BK-46 aloittaa alusta
Viime kaudella BK-46 juhli mitalia, tänä vuonna puhutaan jälleenrakennuksesta.
Patricia Anckar, Melanie Udd, Nea Kanninen, Madeleine Lindholm, Emelie Backlund sekä useat muut avainpelaajat lähtivät. Lisäksi päävalmentaja Andreas Rönnberg siirtyi Norjaan.
Uuden päävalmentajan Maria Degerlundin puheissa näkyy realismi.
”Meillä on monia nuoria pelaajia, joilla on nyt mahdollisuus ottaa käsiinsä ja kehittyä.”
BK-46 ei ehkä taistele tänä vuonna mitalista.
Mutta Karjaalla rakennetaan seuraavaa joukkuetta, joka voi tehdä sen tulevaisuudessa.